Viimeiset viikot on jälleen sairastettu. Perjantaina pääsin toisen lapsen kanssa sairaalasta kotiin, kun taas lauantaiaamuna toisen kanssa saman sairaalan eri osastolle. Ensi viikolla täällä ei sairasta kukaan, koska minä aion tehdä töitä! Kaikki tilaukset myöhässä ja kevyt kuristus kurkussa. Lääkärien tarjoamat sairaslomatodistukset ja ihmetykset "Etkö tosiaan saa mistään rahaa, jos lapset ovat sairaita?!" meinasivat kirvoittaa esiin tympeän, väsyneen ja epäkohteliaan äidin, mutta onneksi kaiken saa kuitattua naurulla ja hällä väliä-meiningillä. Ikään kuin olisi lääkärin kanssa samassa tilanteessa, että pari työpäivää sinne tänne....
Sairaalan sängynreunalla keikkuessa sai jonkinverran neulottua, joten tähkäpää sai pieniä lämpimäisiä.
Meridan Ylellisen Velourmekon ompelin jonain iltana, kun Puoliso nukutti lapsia. Keijukaiskorva on istunut viimeiset kolme viikkoa niin tiiviisti sylissä, että muistelen koliikkiaikoja kaiholla. Silloin se muistaakseni nukkui edes päivisin kantoliinassa. Tai sitten ei nukkunut. Samanlainen huuto on joka tapauksessa kuulunut täällä, kun potilas ei ole ollut elämäänsä tyytyväinen.
Vali, vali vali... Huomenna kerron jotain iloista! :)
Kauniita vaatteita olet kuitenkin saanut tehtyä.
VastaaPoistaToivotaan, että sairastelut on nyt hoidettu kerralla alta pois :)
Kiitos, Mieli! Tuo olikin hyvä ajatusmalli, että sairastetaan kunnolla kerralla ja sitten ollaan tervceinä loppuaika! :)
Poista