Elämää järven rannalla

Vihdoinkin on kunnon kesä! Lapset voi työntää aamulla järveen, ottaa illalla taas sisään, ja istua itse nauttimassa rannalla. Tyhjin käsin ei onneksi koskaan tarvitse istua. Tänään valmistui hurja Viikinkipäällikkö Knut Koheltaja:

Karvaiset lapset osaavat ottaa rennosti:

Lapsia ei tosiaan tarvitse järveen paljon houkutella. Välillä voi nousta lautalle kuivattelemaan:

Eilen tehtiin hurja irtiotto mökkielämästä ja vein lapset keilaamaan. Poika voitti:

Pitkästä aikaa markkinatunnelmaa

Markkinakausi on nyt virallisesti avatt, kun olin eilen Peikkotytön ja Peppi-koiran kanssa Espoonlahden Maalismarkkinoilla. Aurinko paistoi, mutta sen verran tuli kuitenkin koko päivän seisoskelusta kylmä, että olin ihan tyytyväinen siihen, että markkinat olivat vain yksipäiväiset.

Tytär

Aina välillä huomaan hänen kasvaneen...

Onnea ovat tyttären paistamat ja koristelemat spelttivohvelit.

Samaan aikaan Espanjassa

TOUKOKUU

Espanja: Nuori Espanjanvesikoirauros löydetään kadulta ja toimitetaan Malagan kodittomien koirien Triple A-tarhalle.

Suomi: Peikkolasten perheessä varaudutaan siihen, että mikä tahansa päivä saattaa ollaa rakkaan Riepu-koiran viimeinen. Peikkolasten äiti haaveilee Espanjanvesikoirasta. Peikkolasten Äiti katselee salaa kenneleiden uutisia, kunnes Peikkotyttö ärähtää: "Meille ei IKINÄ oteta koiraa kennelistä! Se on väärin eikä sovi meille! Meidän kaikki koirat tulee löytöeläintarhoilta!"

KESÄKUU

Espanja: Nuori Espanjanvesikoirauros on saanut tarhalla nimekseen Punky. Sen takkuuntunut turkki on ajeltu pois, se on rokotettu, madotettu ja loishäädetty ja se saa Espanjasta uuden kodin.

Suomi: Peikkolasten perheessä surraan ja etsitään uutta koiraa.

HEINÄKUU

Espanja: Nuori Espanjanvesikoirauros on palautettu Triple A-tarhalle asuttuaan vain neljä päivää uudessa kodissaan.

Suomi: Peikkolasten äiti tekee Espanjan Katukoirat ry:lle kotiselvityksen ja soittaa yhdistyksen puheenjohtajalle Triple A:n sivuilla näkyneestä Nuoresta Espanjanvesikoirauroksesta. Perheen tilanne sekä koirakokemus kartoitetaan perusteellisesti.

NYKYHETKI

Oodi rakkaalle ystävälle

Hän saapui meille 5-vuotiaana Virosta Pelastetaan Koirien kautta. Jo hakureissulla Tallinasta kävi hyvin selväksi, että en ollut saanut Ihan Tavallista koiraa vaan hyvin pelokkaan ja epävarman tyttöparan, jonka elämä oli ollut ilmeisen rankkaa ensimmäisten vuosien ajan.

Hänet oli viety koiratarhalle kennelistä, koska kennelin omistaja oli päättänyt muuttaa Ukrainaan ja ostaa uudet koirat sieltä. 12 puhdasrotuista villakoiraa hylättiin tarhalle, koska niiden kuljettaminen maasta toiseen olisi maksanut enemmän kuin uusien ostaminen. :(

Hänen kennelnimensä oli Baltic Pearl Queen of Night, joten oli aivan selvää, että meille hän oli alusta lähtien Riepu. Hän oli täynnä takiaisia ja hän haisi järkyttävälle. Hän pelkäsi miehiä niin paljon, että huusi suoraa huutoa ensimmäiset kolme kuukautta aina, kun Pyöreäpäinen Poika saapui kotiin.
Me saimme elää hänen kanssaan monta onnellista vuotta. Eroahdistuksesta ja sisälle pissimisestä huolimatta. Hän kulki kaikessa mukana. Yhtä uskollista ystävää en saisi ihmisestä ikinä. hän kulki varjona perässäni ja työnsi lämpimän kuononsa kainalooni aina, kun meinasin vaipua synkkyyteen.

Viime kesästä lähtien hän nukkui vieressäni joka yö, koska tiesin, ettei yhteistä aikaa enää olisi paljon jäljellä. Ystäväni oli hidastunut kovasti, ja hän muuttui väsyneeksi ja äreäksi. Joulun maissa hän rupesi käymään nuoremman koiran päälle milloin mistäkin syystä, täysin varoittamatta. Herkut ja lelut laitettiin piiloon ja nuoremmalta koiralta kiellettiin pääsy työhuoneeseeni, että talossa pysyisi rauha. Ei auttanut. Päivä päivältä Riepulainen muuttui ärhäkämmäksi ja arvaamattomammaksi. Hän ryhtyi murisemaan toisen koiran lisäksi myös lapsille, puolisolle sekä ohikulkijoille. Hän olisi halunnut viettää kaiket päivät lähimetsässä, mutta ei jaksanut enää kävellä takaisin kotiin. Hän ei päässyt enää omin voimin autoon, mutta nappasi kiinni, kun nostin häntä kyytiin.

Eläinlääkärin epäily oli, että harmaakaihin ja dementian hämärtämä Riepu yhdisti menneisyytensä takia vanhuudesta johtuvat kivut ja kolotukset virheellisesti ihmisiin ja koki että häntä pahoinpideltiin jälleen.

Viime viikolla vein hänet viimeiselle matkalleen. Hän oli keväällä täyttänyt 12 vuotta. Kukkapoika ei halunnut hyvästellä ystäväänsä, koska uskoo vilpittömästi, että he tapaavat vielä. "Hei sitten Diepu! Nähdään sitten siellä Nanjialassa!"

Tilauksia koirille ja ihmisille

Välillä asiakkaani ovat ihan hirmuisen pieniä. Tämä huppari on chichuahualle. Mallina lapsuuden paras ystäväni Täpti:

Tämä siilipipo on menossa pyöräilykypärän alle, joten siitä haluttiin päätä myötäilevä:

Loppuun vielä kuva nuorisosta, joka villintyi viikonloppuna eläinhatuista <3 :

Mun teki mieli tehdä mekkoja...

Olen menossa Helatorstaina (17.5.) Hyvinkään Villatehtaan tapahtumaan ja tarkoitus oli tehdä sinne velourisia kettu- ja leijonapaitoja. Siinä kankaita hyllyistä kaivellessani tuli vaan vastaan niin ihania kierrätyskankaita, että annoin pirulle pikkusormen....

Junamekko 90cm

Junamekko 110cm

Mehiläsimekko 100cm

Metsän eläimet-mekko 110cm

Pupusydänmekko 90cm

Vinoruutumekko 90cm

Sienimekko 100cm

Ja ei, mulla ei ole yhtäkään kettu-tai leijonapaitaa edes leikattuna vielä....

Sukulaiskoirani Tuikku oli tänään käymässä, ja hän paleli kovasti ulkona lyhyessä turkissaan. Peppi-koiran villapaita oli jäänyt pieneksi, joten nyt kaikki ovat tyytyväisiä:

 

 

Koska skootterikausi on jälleen avattu on villalapasille kysyntää. Äitini neuloi pyynnöstä minulle sateenkaarilapaset:

Äitienpäivälahjaksi ostin itselleni uudet kengät. Näiden ihanien myötä hauskaa sunnuntaita kaikille! :)

Nukekotinäperryksiä

Kerrossänky toteutettiin yhteistyössä isäni kanssa (toisin sanoen hän teki työt). Isäni teki sängyn muokaten vanhan Suuren Käsityölehden sänkyohjeen 1:12-kokoiseksi. Minä maalasin sängyn ja tein petivaatteet.

Sohvan olin tehnyt jo aiemmin, mutta se pääsi vasta nyt kuvattavaksi:

Peikkotyttö oli napannut ihanan kuvan Peppi-koirasta ystävineen! Rakkautta on....Rakkaistaan huolehtiminen biologiasta välittämättä.

Pieniä Ilo-koiria, palomiehen virka-asu sekä purjeveneitä

Auringonkoirien tukemiseksi tehtyjä Ilo-koiria syntyi pienemmässä koossa. Nämä kaverit lähtevät kanssani Lahjatuvalle huomenna:

 

Kukkapoika tarvitsi hillityt vaatteet hautajaisiin, jote tein hänelle palomiehen virka-asun:

 

Kierrätysfroteesta syntyi muutama purjevenepaita:

 

Korua, lelua, koiranvaatetta...kaikkea löytyy

Vanhempani asuvat naapurissamme, mutta silti pidän heitä niin paljon, että jaksan kuljettaa heitä muutenkin mukanani:

 

Monissa blogeissa korvikset on kuvattu hienosti posliinisen teekupin kyljessä. Ajattelin kuitenkin, että tämä muovinen muki antaa elämästämme todellisemman kuvan. 

Pöllöistä en ole aiemmin innostunut kuin parin pipon verran, mutta tänään syntyi soittorasia. Materiaalit koneistoa lukuunottamatta kierrätettyjä.

Ystävänpäivän kunniaksi lainasin ystäväni Maurin kuvaa, jossa Maurilla on päällä tekemäni takki. Voi miten hän on suloinen!

Nimikkopaitaa sekä Jättiläiskoiran takkia

Keijukaiskorva sai eilen oman nimikkopaidan:

Kuvia otettiin jälleen keksipalkalla.

Tein tilaustyönä takin koiralle, joka on noin kolme kertaa omien koiriemme kokoinen. Oli hyvin hankalaa tehdä takkia, kun ei päässyt välillä sovittamaan, mutta toivomme parasta! :)

Takissa on napitettava kaulus, jotta koiraparan kaula ei palelisi, mutta pää mahtuisi kunnialla sisään.

Pikainen kurkistus blogipimennosta

Lievien tietoteknisten onglemien takia en ole päässyt päivittämään blogiani aikoihin. Tänään sain kiltin Äitini koneen lainaan, joten pääsen vilauttamaan mitä Peikkolasten työhuoneessa on viime aikoina puuhattu.

Tossut Isänpäiväksi kierrätysmateriaaleista:

Takki itselle mökin vanhoista verhoista, kaava muokattu Isoäidin aamutakin kaavasta:

Peppi-koiralle tikkivuorillinen sadetakki:

Velour-tunika itselleni, tästä en luovu ikinä!

Nallukoita:

Peikkonukke:

Ja vielä yksi mukava kenguru: