Loma!

Peikkolasten loma on virallisesti alkanut! 

Tein Keijukaiskorvalle Juhannukseksi mekon kahdesta ihanasta Sarah Kay-pyyheliinasta, mutta koska vietimme Juhannuksen iloisesti sairaina sisätiloissa, pääsi mekko vasta tänään ensimmäistä kertaa päälle.

Iloista kesää kaikille! 

Kierrätysmateriaaleista

Liiketoimintasuunnitelma Luovien Alojen Yrittäjän Ammattitutkintoa on nyt valmiina ja palautettu. Laskelmat osoittivat selvästi, että kierrätysmateriaaleista ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ tehdä lastenvaatteita myyntiin. Uudet kankaat tulevat usein halvemmaksi, niiden etsimiseen ei mene juurikaan aikaa ja valikoima on valtava. Aikaa kuluu myöskin vähemmän, kun kangas on pesun jälkeen valmiiksi leikattavassa muodossa, en joudu ratkomaan saumoja enkä kiertämään reikiä tai ohenneita kohtia. Arvatkaas mitä olen tehnyt saatuani laskelmat vihdoin valmiiksi? Juuri niin, pelkkiä kierrätysmekkoja. :D

 Viimeinen kuva on otettu iPadillä eikä sen minkään sääntöjen mukaisesesti pitäisi päätyä julkaistavaksi netissä kuvan erittäin kehnon laadun takia. Mutta hei, se on hirmu söpö!

Jotain ruskeaa ja kierrätettyä

 Kukkapojalle sammarit vanhoista miesten sammareista ja huppari kierrätetystä joustofroteesta.

Työvaatteista

Yläasteikäisenä arvelin, että minusta tulee isona psykiatri ja pukeudun jakkupukuun ja korkokenkiin kuin Barbra Streisand Vuorovetten Prinssissä konsanaan. Tämän viikinkihupparin tein huomisille Ritarimarkkinoille. Järjestäjien toivomus oli, että myyjät pukeutuisivat Keskiajan tyyliin. Alunperin suunnittelin hiekanväristä pellavaista linnanneitomeininkiä, mutta kun kerran on syyssäässä laittanut joustofroteisen hupparin päällensä, on enää vaikea pukeutua mihinkään muuhun.

Viime lauantaiset Myyrmäen Maalaismarkkinat vietettiin Elähtäneen Peikkomuorin Virkavaatteessa:

Peikkokangas löytyi Kontista ja on ilmeisesti alunperin Ikean pussilakana.

Reput kierrätetyistä farkuista

Näitä on niin kiva tehdä! Kerhoreput tilauksesta, lapset ovat itse saaneet valita kuvat. Omat lapset ovat vihreinä kateudesta, heidän repuissaan kun ei ole nimiä ollenkaan. :D

Olli Alligaattorin paluu

Tein tilauksesta Olli Alligaattori-setin, josta tulikin vääränlainen. Onneksi. Kukkapoika rakastaa tätä.

Ruskea kangas on kierrätettyä joustofroteeta ja vihreä uutta velouria.

Teräväsilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että myös Sprocket on oppinut koputtamaan oveen, kun haluaa takaisin sisälle. Hänen tassunsa vain ylettävät hiukan korkeammalle, melkein ovikelloon asti.

Kuvat otettu iPadillä.

Rakas kettuni joustofroteisena

Kettutunika tilauksesta kierrätetystä joustofroteesta. Nyt taisi käydä niin, että tykkään tästä vielä enemmän kuin vihreästä. Voisinkohan ommella itselleni vielä kolmannen?

Leppäkerttufarkut

Keijukaiskorvakin halusi omat farkut. Taskukangas valittiin yhdessä verho-ja lakanapinosta, ja housut ompelin aikuisen kokoisista vanhoista farkuista. Lippis jäi kuvissa harmillisen valkoiseksi. Oikeasti siinä matkustaa joukko norsuja.

Viikinkilaiva kuormalavoista

Toimiva kyläyhteisö on sellainen, jossa toisen roska on toisen aarre. Huomasin kylämme Facebook-ryhmässä ilmoituksen ylimääräisistä kuormalavoista ja totesin heti, että niitä tarvitaan. Ajatus oli tehdä ritarilinna, koota se palikoista legorakentelujen tapaan. Kuten lasten kanssa usein käy, leikki rönsyili rakentamisen aikana niin, että Kukkapoika huomasikin tarvitsevansa viikinkilaivan.

Laiva on kasattu naisellisesti sisalnarulla, joten kun lapset ovat kasvaneet tästä vaiheesta ohi, voi lavat pilkkoa helposti polttopuiksi. Kaapelikelat ovat Lahjatuvan jäämistöä, ja ratiksi löytyi rikkinäisten lastenrattaiden rengas.

Kukkapoika sai ensimmäisen valmistuneen omppu-t-paidan, ja virtaheposhortsit on tehty kierrätyskankaasta samoin kuin viimekesäinen sydänlippis.

Viikinkilippu on suurennettu Deborah van de Leijgraafin postikortista.

Poikana olemisen ihanuudesta

Kukkapoika on huomannut olevansa Poika isolla P:llä. Jo aiemmin hänen makumieltymyksensä ovat muuttuneet vaaleanpunavoittoisesta ruskeaan ja vihreään, mutta muutama päivä sitten poika pudotti todellisen pommin: hän halusi farkut. Ihan oikeat farkut. Sellaiset siniset. Niin kuin muillakin Pojilla.

Jouduin vähän aikaa pähkäilemään, koska Kukkapoika ei aistiyliherkkyytensä takia kestä mitään puristavia kiviristäviä kovia vaatteita. Päätin kokeilla miten farkkujen ompelu onnistuisi verkkarikaavalla. Hyvin onnistui! Vyötäröllä ja lahkeensuissa on resorit, koska se vasta kamalaa olisi, jos lahje nousisi ylös kesken leikin.

Taskut piti tietenkin saada. "Tänne polvien yläpuolelle. Tästä kukkakankaasta."

Näin Länkkäritkin seisovat.

Farkut tehtiin vanhoista aikuisen kokoisista farkuista ja taskut ovat kaksinkertaista kierrätyspuuvillaa. Solmiopaita on ollut käytössä jo vuoden päivät, ja pipo on pojan itse suunnittelema Lapsuus-pipo.  Rakastan.

Ystävyystunikaa ja multahommia

Tulipas aikuistenkin versio valmiiksi! Tykkään.

Tänään sain myös Kukkapojan kanssa vaihdettua upouudet Orvokit kuukahtaneiden Hopeaputousten tilalle:

Blogin yläkuvaan kun vertaa, huomaa saappaiden hiukan haalistuneen auringossa.... Saappaiden kumi oli myös haperoitunut sen verran, että ensi vuonna samaan aikaan saattavat olla pelkkää tomua.

Ystävyysmekko ja ystävyyspipo

Tykkään tästä ystävävyyskankaasta aivan valtavasti! Tänään Keijukaiskorva sai Ystävyysmekon prototyypin. Hihat ja taskut ovat siis ystävyystrikoota ja miehusta kierrätettyä joustofroteeta:

Ystävyyspipoja olen ommellut vinot pinot verkkokauppaan. Vielä kun löytäisin jonkun, joka myisi tätä kangasta tukkuhintaan...

Aikuisten tunika samalla meinigillä on jo paininjalan alla ja pääsee toivottavasti huomenna kuvattavaksi ;)

Aurinkohatun syntymä

Kyllä, minunkin vanhempani hauskuuttivat itseään pukemalla minulle tällaisen hatun päähän, kun olin pieni. Oma hattuni tosin oli ommeltu yksinkertaisesta kankaasta ja sen ryöhelöosuus oli maltillisempi. Tämä jos mikä suojaa auringon paahteelta! Äitini tosin käytti tällaista kirkkaanoranssia leipoessaan.

Jossain vaiheessa Keijukaiskorvan mieleen hiipi epäilys, että hänen hatussaan olisi jotain kummallista....

Mutta hän uskoi hyvin pian, että hattu on maailman hienoin Aurinkohattu!

Hattua voi käyttää kummin päin vain, mutta enpäs tajunnut, että keltainenkin puoli olisi pitänyt kuvata. Molemmat kankaat kierrätettyjä.

Keväthattujen aikaan

Pari viikkoa sitten kevät oli jo niin pitkällä, että oli aika siirtyä fleecestä kevyempään materiaaliin. Tämä oli Kukkapojalle suuri kriisi, koska vaikka keväthattuja on tehty toiveiden mukaan vaikka mitä, oli Dinosaurus-fleecehattu kaikkein paras eikä hän suostunut siitä luopumaan. Ennen kuin tein täsmälleen samanlaisen joustofroteesta.

Tärkeintä hatussa ovat snorkkelit sekä vastaanotin. Me muut ihmiset kutsumme snorkkeleita solmiamisnauhoiksi ja vastaanotinta hatun hiipaksi, mutta Kukkapoika tietää paremmin. Snorkkeleihin puhumalla voi olla yhteydessä jättimäiseen seriffiperhoseen ja vastaanottimen kautta saa itse tarvittavat tiedot.

Kun hattu oli valmis pyysin poikaa kokeilemaan sitä. Hän ei suinkaan laittanut sitä päähänsä vaan otti toisen snorkkelin käteensä ja ryhtyi kuiskailemaan siihen. Hyvin toimii kuulemma.

Seuraavaksi tärkeysjärjestyksessä tulevat hatun ruskea väri ja viimeisenä oranssi dinosaurus.

Kaipasin itsekin iloa kevääseen, ja tein aimo annoksen Lapsuus-pipoja:

Mm. näitä on myytävänä Vappuaattona Mereijan Pipokarnevaaleilla Manskulla 11-16!

Lapsuus

Lapsuuteni värit olivat ruskea ja oranssi. Materiaaleina olivat joustofrotee sekä vakosametti. Veljeni opetti, ettei kukillekaan saa tehdä pahaa, koska niilläkin on sielu. Oma värini on kirkkaana loistava ilonkeltainen. Vanhemmiltani opin kierrätyksen tärkeyden.

Näistä aineksista syntyi Lapsuus-mekko. Kangas on ison ompelimon ylijäämäpakasta, ihanan paksua kotimaista joustofroteeta.

Kukkasen piirsin, kun Peikkotyttö oli pikkuinen, 12 vuotta sitten.

Halusin ehdottomasti oman mekon samalla tyylillä. Olen rakastunut.

Kissojen maailmassa

Kissojen maailmassa kaikki on pehmeää, silkkistä ja hyrisevän lämmintä. Tämä kissanpesä lähti tänään koekäyttöön Lilinellan kissoille.

Omat mussukkani ovat löytäneet yhteisen sävelen ja tunkevat samaan petiin nukkumaan:

Tiana-prinsessa pääsi jo eläinlääkärin pakeille tulehtuneen silmän takia ja reissua varten hänelle piti ommella kuljetusboksiin suojus vanhasta peitosta:

Lopuksi vielä Lilinellalle lähteviä kissapinnejä: