Sairaan kaunis maailma

Viimeiset viikot on jälleen sairastettu. Perjantaina pääsin toisen lapsen kanssa sairaalasta kotiin, kun taas lauantaiaamuna toisen kanssa saman sairaalan eri osastolle. Ensi viikolla täällä ei sairasta kukaan, koska minä aion tehdä töitä! Kaikki tilaukset myöhässä ja kevyt kuristus kurkussa. Lääkärien tarjoamat sairaslomatodistukset ja ihmetykset "Etkö tosiaan saa mistään rahaa, jos lapset ovat sairaita?!" meinasivat kirvoittaa esiin tympeän, väsyneen ja epäkohteliaan äidin, mutta onneksi kaiken saa kuitattua naurulla ja hällä väliä-meiningillä. Ikään kuin olisi lääkärin kanssa samassa tilanteessa, että pari työpäivää sinne tänne....

Sairaalan sängynreunalla keikkuessa sai jonkinverran neulottua, joten tähkäpää sai pieniä lämpimäisiä.

Meridan Ylellisen Velourmekon ompelin jonain iltana, kun Puoliso nukutti lapsia. Keijukaiskorva on istunut viimeiset kolme viikkoa niin tiiviisti sylissä, että muistelen koliikkiaikoja kaiholla. Silloin se muistaakseni nukkui edes päivisin kantoliinassa. Tai sitten ei nukkunut. Samanlainen huuto on joka tapauksessa kuulunut täällä, kun potilas ei ole ollut elämäänsä tyytyväinen.

Vali, vali vali... Huomenna kerron jotain iloista! :)

Kärpässienikämmekkäät

En ole ikinä ymmärtänyt mitä kämmekkäillä tehdään. Sormethan ihmisillä jäätyy eikä kämmenet. On kuulemma hirmu kätevät vaikka missä puuhissa, mutta itse en ole keksinyt missä moisia käyttäisin. Kunnes törmäsin Iinun ohjeeseen, ja ymmärsin, että näitä tehdään, kun kärsivällisyys ei riitä kokonaisten lapasten neulomiseen! Ohjeen kämmekkäät ovat valkoiset, mutta minä ja valkoinen olemme riidoissa keskenämme, joten valitsin pohjaväriksi ruskean:

Ja kädessä näitä pidetään sisätiloissa ihan vain sen takia, kun ovat niin ihanat! Kukkapojalle nämä antavat supervoimia, ja Peikkotyttö vetää nämä käteensä silloin, kun haluaa saada Kukkapojan kirkumaan kateudesta.

Tyllin lumoissa

En ymmärrä miten tässä näin kävi! Olen jo useamman kerran saanut itseni kiinni haaveilemasta valtavasta pastellisesta tyllihörhellyksestä. Kai nämäkin jutut on vähän niin kuin päässä soiva kappale. Pakko mennä loppuun asti, että aivot saavat tilaa työstää jotain muutakin. Keijukaiskorva ei tätä riisunut koko iltana vaikka tarkoitus olikin ottaa käyttöön vasta lauantaina juhlissa.

Paita on tehty vanhasta verhosta, joka löytyi Fidan kirpputorilta:

Villasukat ovat Ihan Oikeat Prinsessavillasukat, ensimmäiset Keijukaiskorvalle neulomani sukat. Pohjiin laitoin liukuestetöhnää, katsotaan kuinka kauan pysyy.

Äideistä ja tyttäristä

Jos äiti rakastaa keltaista ja tytär vaalenapunaista, on luvassa kaikenlaisia herkkuja. Alunperin villatakista piti tulla kokonaan keltainen, mutta lanka loppui kesken. Ehdotin, että takkiin tehtäisiin ruskea huppu ja tasku. Tytär rupesi itkemään. Hänen toiveestaan (lue: vaatimuksestaan) päädyimme vaaleanpunaiseen. Ohje on Kotipalapelin Kässänopen Painajainen. Hameen kankaat ovat kierrätettyjä.

Napit on tehnyt Pohjoisen Tytär. Olen hautonut näitä laatikossani reilun vuoden, koska en ole raaskinut niitä mihinkään käyttää. Napit eivät tulleet ihan tasaisin välein, mutta ei sen niin väliä, koska villatakin vasen puoli on useita senttejä lyhyempi kuin oikea...