Koulunsa aloittavalle

T-paita, huppari ja velourhousut tulevalle ekaluokkalaiselle tilauksesta. Toiveissa oli, että väritys olisi vaaleanpunaista tai liilaa eivätkä vaatteet olisi vauvamaisia. Hyväksytin ystävyyskankaan vielä varmuuden vuoksi tytöllä itsellään, koska se, että itse pitäisin jostain kuosista valmistettua vaatetta ei ole tae siitä, etteikö se olisi koululaiselle liian vauvamainen...

Nimipaidoilla iloittelua

Näitä on aina kiva tehdä! Omat lapseni saavat kulkea nimipaidoissa yläasteikään saakka. Tai siihen asti, etten enää hysteerisesti pelkää heidän katoavan väkijoukossa...

Viikinkilaiva kuormalavoista

Toimiva kyläyhteisö on sellainen, jossa toisen roska on toisen aarre. Huomasin kylämme Facebook-ryhmässä ilmoituksen ylimääräisistä kuormalavoista ja totesin heti, että niitä tarvitaan. Ajatus oli tehdä ritarilinna, koota se palikoista legorakentelujen tapaan. Kuten lasten kanssa usein käy, leikki rönsyili rakentamisen aikana niin, että Kukkapoika huomasikin tarvitsevansa viikinkilaivan.

Laiva on kasattu naisellisesti sisalnarulla, joten kun lapset ovat kasvaneet tästä vaiheesta ohi, voi lavat pilkkoa helposti polttopuiksi. Kaapelikelat ovat Lahjatuvan jäämistöä, ja ratiksi löytyi rikkinäisten lastenrattaiden rengas.

Kukkapoika sai ensimmäisen valmistuneen omppu-t-paidan, ja virtaheposhortsit on tehty kierrätyskankaasta samoin kuin viimekesäinen sydänlippis.

Viikinkilippu on suurennettu Deborah van de Leijgraafin postikortista.

Vanhoja tuttuja

Leijona! Rakas ystävä! Missä olet piileksinyt? Näitä voisin tehdä aina vaan....

Pienenä muutoksena entisiin olen ommellut leijonan harjaa ylhäältä muutamalla tikillä kiinni ja vaihtanut myös alas resorin.



Nimipaidoista suosituin  on myös oma suosikkini. Tässä tämänpäiväinen:

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa Olarin Ritarimarkkinoilla ja tykkäsin kovasti. Ehdottomasti ensi vuonna uudelleen!

Dinosaurushommia

Pienet vauvanaamat ovat nyt olleet kahtena päivänä harjoittelemassa päiväkotielämää äiti mukanaan. Huomenna heidät pitäisi raaskia jättää sinne ihan ilman äitiä. Keijukaiskorva ihmetteli miksi häntä päiväkodissa kutsutaan Moonaksi vaikka hänen oikea nimensä on Momo :D. Hupsu tyttö. Mutta, jos hän kokee lempinimensä enemmän omakseen, niin mennään sitten sen mukaan. Huomiseksi on siis valmiina uusi paita:

Ensimmäinen lasten kokoinen dinosaurushuppari valmistui juuri, mutta kuvat jäävät huomiselle, koska ulkona on pilkkopimeää. Pyöreäpäiselle Pojalle olen aiemmin valmistanut isojen miesten dinohupparin, mutta sekin on jäänyt kuvaamatta. Täytyypä kaivaa esille!

Ketun uusi tuleminen

Rakas ystäväni Jekku-Kettu pääsi myös Nimi-T-paitoihin. Kukkapoika halusi ruskean paidan ketun kuvalla. Poikani on nero! Yhdistelmähän on loistava! :D

Kännykkäkuva taas, mutta muutakaan ei ole tarjolla. Isäni uhkasi palata kesälaitumiltaan vasta lokakuussa, joten siihen asti mennä tällä laadulla...

Kerhoreppu Keijukaiskorvalle sekä nimipaita tilauksesta

Keijukaiskorvan päiväkotitaival alkaa torstaina eikä kuvan keksiminen reppuun  ollut vaikeaa: "Kissaleppu!" Käyttävätkö myös päiväkotilapset kerhoreppuja vai pitäisikö heillä olla päiväkotireppu? Entä perhepäivähoidossa olijat? Perhepäivähoitoreppu? Ryhmäperhepäivähoitoreppu? Keijukaiskorvan suurin tragedia on se, ettei hän toiveestaan huolimatta ole koskaan päässyt kerhoon, joten annetaan hänelle edes kerhoreppu. Reppu on tehty kierrätetyistä farkuista.

Tilauspaitaan toivottiin pupua. Tästä tuli aika herkullisen värinen :

Päivän paita

Tämän paidan tein tilauksesta. Itse näin siilipaidan koko ajan keltaisena, mutta tässä kohtaa joudun myöntämään, että vihreä pohja toimii ehkä vielä paremmin!

Taustalta vilkkuu viehättävä koira-aitamme. Kaikissa muissa kuvissa oli vielä enemmän vikaa...

Kaksi pientä siiliä

Äidin pienet mussukat:

Pienen siilin lumoissa

Keijukaiskorva ja Kukkapoika aloittavat päiväkotiuransa elokuun alusta osapäiväisinä. Varsinkin ensimmäisinä päivinä on tärkeää, että henkilökunta muistaa lasten nimet. Kukkapoika rakastaa keltaista ja  molemmat siilejä, joten uusi vaihtoehto "T-paitoihin omalla nimellä" oli jo puoliksi tehty:

Kuvat edelleen Pyöreäpäisen Pojan kännykällä. Kameran laturista ei ole näkynyt vilaustakaan. Huomenna lupasin synnytää paitoihin sopivat housut.

Rauhaa ja retroa

Sain vihdoinkin valmiiksi asti muutaman Rauha-paidan. Paita on ollut mielessä jo vuoden verran, mutta nyt vasta pääsin toteuttamaan sen:

Paitoja tulee myöhemmin myös keltaisella pohjalla, kunhan saan kankaani Matkahuollosta ulos. ;)



Ihanasta vanhasta verhosta syntyi vielä kaksi mekkoa huomisen tapahtumaan Hyvinkäälle.

Omia mussukoita

Tämä kevät näyttää menevän samaa rataa kuin edellinenkin. Kun selkä säpäleinä työstää kevätpipoja, saa huomata vuodenajan vaihtuvan suoraan talvesta kesäksi. Keijukaiskorva valitsi itse kankaan lippikseensä:

Lippiksen kangas on pussilakanasta kierrätettyä.


Kukkapoika ihastui kerrankin johonkin ns. poikamaiseen. Hän halusi astronautti-paidan:

En osaa päättää tilaisiko kangasta lisää vai enkö. Kangas on ihanan jämäkkää, mutta kuten kuosikankaat aina, ihan törkyisen kallista. Voi olla, että kun tarpeeksi mietin, kangas ehtii myyjältä loppua ja sitten harmittelen, kun olisin NIIN halunnut sitä lisää.

Kukkappoika sai myös kettuvetimiinsä sopivat kengät, kun osasi kaupassa niitä pyytää:

Itselleni ostin tietysti samanlaiset.

Lennä, lennä leppäkerttu

Olen aina tykännyt leppäkertuista. Pyöreäpäinen Poika kutsuu Keijukaiskorvaa Leppäkertuksi. Tämä mekko on muhinut päässä ja paperilla jo pitkään, mutta en ole aiemmin uskaltanut sitä toteuttaa epäonnistumisen pelossa. Nyt rohkaistuin!

 

Samalla joudun toteamaan, että välillä valkoinen tausta toimii ihan törkeän hyvin!!


Kettu ja Joutsen-kangasta oli jäljellä vielä sen verran, että sain tehtyä muutaman t-paidan Lahjatuvalle:

Lisää siirtokuvakokeiluja sekä näpertelyä

Vihdoinkin löytyi siirtokuvapaperia, jolla on toivoa. Katsotaan vielä kuinka käy pesussa. Edellinen muovinen kuva pysyi hyvin pesussa, mutta en silti tykännyt. Näiden paitojen kuvat ja oikeudet on jälleen ostetty Etsystä. Lentäjäpoika-kuvasta tykkään erityisesti, koska keittiömme seinälle on samanhenkinen kuva Vaaristani, joka työskenteli Ilmavoimien Esikunnassa toimistopäällikkönä.

 

Yleensä suurempi on parempi, mutta tämä paita olisi ehkä ollut kivempi pienemmällä kuvalla.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt aikuisia ihmisiä, jotka sisustelevat nukkekoteja, mutta kun innostuin kokeilemaan hommaa saatoin erehtyä uuteen aikaa vievää harrastukseen... Tässä Tikkaraisten (Olen huomannut, että muut ihmiset kutsuvat heitä Pikkaraisiksi)  uusi sohva lastenhuoneeseen:

Sekalaista vaatetusta sekä syntymäpäivää

• Päätin antaa siirtopaperille toisen mahdollisuuden. Tällaiseen kiiltokuvatyyliin pinnan muovisuus sopii paremmin. Kuvan ja luvan sen käyttöön ostin Etsystä:

 

Kukkapoika ei oikeastaan olisi tarvinnut paitoja vaan housuja, joten tein yhdet sellaisetkin velouriset:

 

Ensimmäinen lasten Turner-paita näki päivänvalon.Tässä koko 120cm:

 

Peikkotyttöni täytti viikonloppuna 12 vuotta. Hän halusi jäätelökakun, jolle ei onneksi esitetty ulkonäkötoiveita...:

 

Suurin herkku olivat kuitenkin Isäni paistamat lätyt, jotka saivat kehuja myös kauneudestaan:

Joululahjoja ja tilauspaitoja

Keijukaiskorva on kysellyt kissamekkoa pitkään, joten joululahjaksi hän saa tämän:

Kukkapojan aistiyliherkkyys saa hänet kirkumaan kivusta, mikäli takin vetskari on ylös asti kiinni eivätkä villaiset kaulaliinat aiheuta ythään vähempää huutoa. Hän tilasi siis itselleen pehmoisen kaulahuivin kettukankaasta. Toinen puoli on oranssia fleeceä. Takana on neppikiinnitys.

Kahden veljesparin tilauspaidat valmistuivat viikonlopun aikana. Monsteripaidat:

sekä nimipaidat: