Ponieja ja muita ystäviä

Ponimekkoja olen suunnitellut tekeväni jo vaikka kuinka pitkään ponihattujen (Tätä kirjoittaessani huomaan kauhukseni, että poinihatuista ei ole yhtään kuvaa!) kaveriksi. Mekon materiaali on kierrätettyä joustofroteeta ja poniapplikaatio on rakkaan Mummini mekkotakkikangasta.

Tänään valmistui myös ensimmäinen Ystävyyspaita:

Tämäkin on ollut työn alla jo viime keväästä lähtien... :D

Olli Alligaattorin paluu

Tein tilauksesta Olli Alligaattori-setin, josta tulikin vääränlainen. Onneksi. Kukkapoika rakastaa tätä.

Ruskea kangas on kierrätettyä joustofroteeta ja vihreä uutta velouria.

Teräväsilmäisimmät ehkä huomaavatkin, että myös Sprocket on oppinut koputtamaan oveen, kun haluaa takaisin sisälle. Hänen tassunsa vain ylettävät hiukan korkeammalle, melkein ovikelloon asti.

Kuvat otettu iPadillä.

Pallomeressä

Pallot ovat kai sellainen juttu, mihin ei voi kyllästyä koskaan. Ne ovat turvallisia, rehellisiä ja iloisia.

Olen jo niin vanha, että minusta on kivaa pukeutua lasten kanssa samaan kuosiin. Peikkotyttö ei tule lähellekään tekemiäni vaatteita. Keijukaiskorva tahtoo kaiken olevan vaaleanpunaista tai "liilaista", ponillista ja prinsessallista, ja itse ylitin tämän vaiheen jo kolmekymppisenä. Onneksi on Kukkapoika. Hänellä on pettämättömän samanlainen maku kuin minulla. Ja hänestä on huippuhienoa, kun äidin kankaasta tehdään vaatteita hänellekin.

Ja palloistahan me tykätään molemmat.

Itseäni hemmottelin tunikalla ennen lasten sairastuskaaosta:

Kukkapoika sai peruspaidan:

Ja ai kuinka aistikkaasti soinnumme jälleen yhteen, tyylikäs poikani ja minä! :)

Tyllin lumoissa

En ymmärrä miten tässä näin kävi! Olen jo useamman kerran saanut itseni kiinni haaveilemasta valtavasta pastellisesta tyllihörhellyksestä. Kai nämäkin jutut on vähän niin kuin päässä soiva kappale. Pakko mennä loppuun asti, että aivot saavat tilaa työstää jotain muutakin. Keijukaiskorva ei tätä riisunut koko iltana vaikka tarkoitus olikin ottaa käyttöön vasta lauantaina juhlissa.

Paita on tehty vanhasta verhosta, joka löytyi Fidan kirpputorilta:

Villasukat ovat Ihan Oikeat Prinsessavillasukat, ensimmäiset Keijukaiskorvalle neulomani sukat. Pohjiin laitoin liukuestetöhnää, katsotaan kuinka kauan pysyy.

Poika ja poni

Minun pieni poikani tykkää poneista ihan kamalasti. Päiväkodissakin hän kuulemma leikkisi My Little Ponyilla päivästä toiseen. Ja jos pieni poika tahtoo paidan ponikankaasta, se myös hänelle tehdään. Iloiten. Housut ovat kaikki jäämässä pieniksi, joten paidan kaveriksi piti saada sopivat housut. Sellaiset, joissa on poni.

Ponien ja pallojen lumoissa

Tämä ponikankaan näin jo ajat sitten ja ihastuin, mutta päätin olla tilaamatta, koska halusin noudattaa unisex-linjaa myyntiin tekemissäni trikoovaatteissa. Kunnes Kukkapoika näki kankaan. Kankaasta tuli unisex siltä istumalta, kun poikani tilasi siitä itselleen paidan!

Aloitetaan kuitenkin ensin Keijukaiskorvan toiveista:

Ponimekko ja keltainen pallopaita:

Keltainen pallopaita kotimaista trikoota:

Seuraavaksi kankaasta on tulossa pipoja, mutta en osaa päättää minkä mallisia. Tavallisia peruspipoja vai hassumpia hattuja? Laitoin kyselyn Peikkolasten Facebook-sivulle, mutta kovin on äänestys tasaväkistä... Käykäähän kertomassa mielipiteenne mikäli, ette ole vielä käyneet! ;)

Tulta syöksevä lohikäärme, yksisarvinen sekä elämän muita yllätyksiä

Välillä saan ihan hirveän ihania tilauksia. Niin kuin esimerkiksi joululahjaksi menevän keppilohikäärmeen sekä yksisarvisen:

Menin näyttämään tätä upeaa luomustani isälleni odottaen hämmennyksensekaista  ylpeyttä, ehkäpä jopa pientä kehaisua. Hämmennystä oli ainakin ilmassa: "Miksi hevonen on noin paksu?" "Miksi paksulla, vihreällä hevosella on tumppu suussa?" "Voi hirveää, se on ahminut kitaansa pienen lapsen ja vain punainen tumppu on jäänyt roikkumaan suupielestä!"

Äitini sentään yritti: "Dinosaurus! Krokotiili?"

Yksisarvinen kuulemma onnistui paremmin:

Muutenkin tilaukset ovat olleet aikalailla eläinaiheisia näin Joulun alla:

Tämä syksy on mennyt aikalailla lasten sairastellessa ja muutenkin ajan kulumista ihmetellen. Luulin ehtiväni tehdä iloisesti töitä, kun mussukat ovat päivisin olleet 5 tuntia päivässä päiväkodissa, mutta tämänhetkisessä lääkäri-, terapia-, ja sairastusviidakossa on töille jäänyt harmillisen vähän aikaa. Viime kuussa peruskaaoksen lisäksi sain ihmetellä Kukkapojan venähtänyttä niskaa (Sohvalla ei ole turvallista hyppiä!) sekä saman pojan aiheuttamaa vesivahinkoa. Itse olen myös kerännyt kaikki lasten mukanaan tuomat taudit. 

Samaan syssyyn jouduimme tekemään haikean päätöksen:

Lahjatuvan toiminta loppuu 12 urhean vuoden jälkeen. Itse ehdin olla mukana kaksi vuotta ja olisin jatkanut mukana eläkepäiviin asti, jos se vain olisi ollut mahdollista. 

Jotain uutta pääsin myös kokemaan, kun Balderin salissa järjestettiin Kierrätyshenkisten Käsityöläisten Joulumarkkinat:

Elvarilla oli joskus Facebook-sivustollaan kuva, jossa hän oli työntänyt veljensä myyntipöydän taakse naisten piiritettäväksi. Elvarilla on ehkä parempi myynti, mutta mulla kauniimpi broidi:

Ihan oli yhtä asiakaspalveluhenkinen kuin siskonsakin...

Loppuun joudun vielä paljastamaan mitä muovikrääsää "jouduin" tilaamaan vauvoilleni DisneyStoresta:

Keijukaiskorva on suuri Prinsessa Ruusunen-fani ja sehän on selvää, että Kukkapoika nukkuu yönsä kauniin Meridansa kanssa.

Pälyilevä tiikeri

Voi että tykkään tästä kankaasta! Tahdon tehdä siitä, hattuja, paitoja, t-paitoja, mekkoja, haalareita, aikuisille tunikoita! Hatuista ja paidoista nyt kuitenkin aloitetaan:

Keltaisen ja ruskean liitto

Siili pääsi vihdoinkin myös naisten tunikaan! Kaverina tietysti pipo, kun ilmat kylmenevät:

Tämä kappale on omani. Siitä en luovu ikinä, mutta tilauksesta saa lisää ;)


Tänään valmistui myös yksi tilaustuote. Kissapaita pienelle pojalle:

Vanhoja tuttuja

Leijona! Rakas ystävä! Missä olet piileksinyt? Näitä voisin tehdä aina vaan....

Pienenä muutoksena entisiin olen ommellut leijonan harjaa ylhäältä muutamalla tikillä kiinni ja vaihtanut myös alas resorin.



Nimipaidoista suosituin  on myös oma suosikkini. Tässä tämänpäiväinen:

Sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa Olarin Ritarimarkkinoilla ja tykkäsin kovasti. Ehdottomasti ensi vuonna uudelleen!

Helikopterit ovat laskeutuneet

Verkkokauppaan on huristeltu helikopteri-paitoja ja -hattuja. Kukkapoika haluaisi pitää hattuaan helteelläkin, niin hieno se on!

Joustofroteen keskeltä päivää!

Pyöreäpäinen Poika on lomalla, joten minä tykitän töitä sen minkä vaan ikinä kerkiän. Leppäkerttuhattuja valmistui jo myyntiin. Toki Keijukaiskorvan piti saada yksi ihan omaksi.

Punaisesta kierrätysjoustofroteesta valmistui tällä kertaa kissapaitoja:

Vaikka en ole lippis-ihmisiä yhtään, en malttanut olla tekemättä itsellenikin lakkia, kun kuosi on niin mehevä:

Löysin jo kamerankin, josko sitä tänä vuonna yrittäisi taas opetella kuvaamaan, mutta laturi on vielä tilapäisesti kateissa. Nämä kuvat on otettu Pyöreäpäisen Pojan kännykällä.

Pientä punaista sekä shortsikelejä

Kukkapoika pitää kovasti mustekaloista. Mustekala on aiemmin esiintynyt turkoosi-mustaraidallisella pohjalla, mutta Kukkapoika pitää enemmän punaisesta:

Kukkapoika, tuore kissanomistaja, sai myös uudet housut, samaa punaista, kierrätettyä joustofroteeta kuin mustekalapaitakin:

Hän halusi myös samanlaisen leppäkerttuhupparin kuin Keijukaiskorva:

Kissa-aihe jatkuu poikasen shortseissa sekä kierrätysmateriaaleista valmistetussa paidassa:

Koiraparan trimmaus näkyy tässä kohtaa olevan vielä hiukan vaiheessa... :D


Toiset shortsit tehtiin kierrätyskankaasta:

Kaikki kuvat kännykkäkameralla sinne päin sohaistuna....