torstai 25. heinäkuuta 2013

Oodi rakkaalle ystävälle

Hän saapui meille 5-vuotiaana Virosta Pelastetaan Koirien kautta. Jo hakureissulla Tallinasta kävi hyvin selväksi, että en ollut saanut Ihan Tavallista koiraa vaan hyvin pelokkaan ja epävarman tyttöparan, jonka elämä oli ollut ilmeisen rankkaa ensimmäisten vuosien ajan.

Hänet oli viety koiratarhalle kennelistä, koska kennelin omistaja oli päättänyt muuttaa Ukrainaan ja ostaa uudet koirat sieltä. 12 puhdasrotuista villakoiraa hylättiin tarhalle, koska niiden kuljettaminen maasta toiseen olisi maksanut enemmän kuin uusien ostaminen. :(

Hänen kennelnimensä oli Baltic Pearl Queen of Night, joten oli aivan selvää, että meille hän oli alusta lähtien Riepu. Hän oli täynnä takiaisia ja hän haisi järkyttävälle. Hän pelkäsi miehiä niin paljon, että huusi suoraa huutoa ensimmäiset kolme kuukautta aina, kun Pyöreäpäinen Poika saapui kotiin.
Me saimme elää hänen kanssaan monta onnellista vuotta. Eroahdistuksesta ja sisälle pissimisestä huolimatta. Hän kulki kaikessa mukana. Yhtä uskollista ystävää en saisi ihmisestä ikinä. hän kulki varjona perässäni ja työnsi lämpimän kuononsa kainalooni aina, kun meinasin vaipua synkkyyteen.

Viime kesästä lähtien hän nukkui vieressäni joka yö, koska tiesin, ettei yhteistä aikaa enää olisi paljon jäljellä. Ystäväni oli hidastunut kovasti, ja hän muuttui väsyneeksi ja äreäksi. Joulun maissa hän rupesi käymään nuoremman koiran päälle milloin mistäkin syystä, täysin varoittamatta. Herkut ja lelut laitettiin piiloon ja nuoremmalta koiralta kiellettiin pääsy työhuoneeseeni, että talossa pysyisi rauha. Ei auttanut. Päivä päivältä Riepulainen muuttui ärhäkämmäksi ja arvaamattomammaksi. Hän ryhtyi murisemaan toisen koiran lisäksi myös lapsille, puolisolle sekä ohikulkijoille. Hän olisi halunnut viettää kaiket päivät lähimetsässä, mutta ei jaksanut enää kävellä takaisin kotiin. Hän ei päässyt enää omin voimin autoon, mutta nappasi kiinni, kun nostin häntä kyytiin.

Eläinlääkärin epäily oli, että harmaakaihin ja dementian hämärtämä Riepu yhdisti menneisyytensä takia vanhuudesta johtuvat kivut ja kolotukset virheellisesti ihmisiin ja koki että häntä pahoinpideltiin jälleen.

Viime viikolla vein hänet viimeiselle matkalleen. Hän oli keväällä täyttänyt 12 vuotta. Kukkapoika ei halunnut hyvästellä ystäväänsä, koska uskoo vilpittömästi, että he tapaavat vielä. "Hei sitten Diepu! Nähdään sitten siellä Nanjialassa!"












2 kommenttia:

Kiitokset kommentistasi! =)