Maatilan arkea sekä velourin ylellisyyttä

Olen aiemmin vierastanut mekkomalleja, jotka jättävät olkapäät paljaiksi, koska en halua lasten polttavan itseään kesähelteellä. Talvella sopii kuitenkin käyttää naruolkaimisia vaatteita pitkähihaisen kera, joten ensi kesänä Keijukaiskorva saa ehkä pitää maatilamekkoansa t-paidalla varustettuna.

Mekon alle olisi sopinut loistavasti punainen paita ja punaiset sukkahousut, mutta kas, lapsen vaatekaapista ei löytynyt yhden yhtä yksiväristä vaatetta! :D  Kaavoitus meni aluksi pieleen, kädenteistä tuli juuri sopivat eikä sellainen käy päinsä silloin, kun mekkoa on tarkoitus pitää myöhemmin housujen kanssa tunikana. Nyt kaavassa on reilut kädentiet ja tilaa liikkua.

Mekko on tehty vanhoista verhoista ja kangasta riitti vielä toiseenkin mekkoon:

Oikeasti nyt ei olisi aikaa ihastella mekkosia vaan huhkia talvisempia vaatteita Myyrmäen Joulumarkkinoita varten, jotka ovat 3.-4.12.20011. Jotenkin sitä vaan aina muutaman hatun ommeltuaan huomaa harhailevansa muilla poluilla. Sydänvelourin olen jo kuitenkin saanut ommeltua hatuiksi: